Ovatko Euroviisut sopupeliä?

Euroviisujen naapuri- ja diasporaäänestyksestä on puhuttu erityisen paljon 2000-luvulla. Pisteet on annettu vuodesta 1997 enemmän tai vähemmän puhelinäänestyksen perusteella, ja etenkin tämän uudistuksen jälkeen on ollut selvää, että naapurimaat ovat taipuvaisia antamaan toisilleen korkeita pisteitä. Lisäksi ne maat, joilla on paljon muissa maissa asuvia siirtolaisia, saavat hyvin usein korkeita pisteitä maista, joissa siirtolaisten määrä on suuri. Esimerkiksi Saksa on palkinnut Turkin kilpailuesityksen huippupisteillä hyvin monesti.

Etenkin entisen Jugoslavian maita ja Neuvostoliittoon kuuluneita maita on syytetty naapurien suosimisesta. Tämä ei olekaan aivan perusteetonta. Ex-jugoilla on kaikilla käytännössä sama kieli, vaikka sitä poliittisista syistä kutsutaankin eri nimellä maasta riippuen, ja myös kulttuurit ovat hyvin samankaltaisia. Moni suosikkiartisti on naapurimaassa usein vähintään yhtä suosittu kuin kotimaassaan. Kaikissa Neuvostoliittoon kuuluneissa maissa taas asuu edelleen hyvin paljon venäläisiä, ja moni venäläinen artisti on näillä alueilla hyvin suosittu. Ei siis ihme, että pisteitä satelee.

Syyllisiä löytyy kyllä muualtakin: Kypros ja Kreikka palkitsevat joka vuosi toisensa täysillä pisteillä aina kun siihen on mahdollisuus. Myös Andorra ja Espanja ovat kunnostautuneet toistensa suosimisessa. Pohjois-Euroopan maat äänestävät röyhkeästi toisiaan vuodesta toiseen: Suomi äänestää aina Ruotsia, Norjaa, Islantia ja Viroa, vastavuoroisesti näistä maista tulee yleensä Suomellekin paljon pisteitä. Tanskan kanssa emme ole aivan yhtä läheisiä, mutta muut Pohjoismaat kyllä muistavat Tanskaakin ja Tanska heitä - joka ikinen vuosi. Naapuriäänestys on siis hyvin laaja-alainen ilmiö.

Johtuuko naapuriäänestys sitten vain siitä, että puhelinäänestäjät pirauttavat tarkoituksella naapurinsa äänestysnumeroon? Suuri syy lienee kulttuurien läheisyys. Naapurimaan kulttuuri ja kieli on tutumpaa ja siten heidän kappaleestaankin (joka usein edustaa maan musiikkikulttuuria) on helpompi pitää. Toisaalta naapurimaan kilpailuesityksiin tulee kiinnittäneeksi enemmän huomiota, jolloin ne jäävät paremmin mieleen kuin jonkun Euroopan laidalla sijaitsevan kummallisen maan jollotukset, eli kynnys äänestää laskee. Ja sittenhän tulee muistaa myös se, että esim. maiden raja-alueilla voi periaatteessa joskus onnistua pääsemään läpi naapurimaan äänestyslinjoille, ja tätä kautta voi äänestää näppärästi omaa maataan. Ei tosin ole todistettu, että tällä olisi merkittävää vaikutusta maiden toisilleen antamiin pistemääriin. Sitä paitsi maan puhelinäänestykseen ei yleensä voi osallistua ulkomaalaisella puhelinliittymällä, vaikka sijaitsisikin fyysisesti maan rajojen sisäpuolella.

Joka vuosi esitetään myös kaikenlaisia salaliittoteorioita. Kuulemma joidenkin maiden kansalaiset hankkivat naapurimaasta runsaasti kännykkäliittymiä ja soittelevat niillä oman maan äänestysnumeroon nostaakseen pistepottia. Ja tietenkin myös aina välillä kuiskitaan, että tuomaristoja lahjotaan antamaan korkeita pisteitä tietyille maille. Niin mielenkiintoisia kuin nämä salaliittoteoriat ovatkin, niitä ei ole kuitenkaan pystytty todistamaan.

Naapuri- ja siirtolaisäänestyksen kannustamana Euroviisujen äänestystä on muutettu. Nykyisin vain puolet kunkin maan pisteistä tulee puhelinäänestyksestä. Loput pisteet päättää musiikin ammattilaisista koostuva raati. Toisaalta raatilaisetkin ovat vain ihmisiä, ja voivat periaatteessa äänestää naapurimaata siinä missä keskivertopuhelinäänestäjäkin.

Euroviisufaneilla on asiasta eriäviä mielipiteitä. Monet kieltävät koko naapuri- ja siirtolaisäänien olemassaolon, jotkut taas eivät hyväksy minkään Itä-Euroopan maan menestystä, koska se on heidän mielestään aina vain naapuriäänien ja sopupelin aikaansaannosta. Kansainvälisen finaalin fanikatsomosta on joskus kuulunut jopa buuausta, kun joku maa palkitsee naapurinsa korkeilla pisteillä. (Tässä välissä tosin täytyy todeta, etten ole koskaan kuullut yhdenkään suomalaisfanin buuanneen tällaiselle!) Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokaisella maalla pitäisi olla oikeus äänestää mitä maata tahansa, mutta tietenkin turha siirtolaisäänestys olisi hyvä karsia. Pisteytyksen uudistukset ovatkin siis tervetulleita. On myös hyvä, että nykyisin on kaksi semifinaalia ja kaikki halukkaat pääsevät osallistumaan. Tällöin ei tarvitse enää olla katkera siitä, että Makedonia pääsee joka vuosi viimeisenä mukaan finaaliin naapurimaidensa äänten turvin.